Huhheijaa, tämä vappu meni ohi ennätysvauhtia ja mökkireissun vaatekassikin on vielä purkamatta. Tultiin kotiin mökiltä torstaina ja siitä lähtien on kaikenlaista ohjelmaa ollut täällä ja tuolla.
Eilen lähdettiin ajamaan Pyhtäälle, jossa juhlittiin miehen sukulaisten syntymäpäiviä musiikin ja hyvän ruoan parissa. Oli kyllä virkistävä reissu, mutta tulomatkalla pienin jo nukahti väsyneenä yöunille.
Mökkeilyt menivät myös kivasti hyvässä seurassa, vettä tosin satoi lähes joka päivä ja yksi lumipyrykin saatiin vielä kokea. Talvivatteet olivat meillä koko reissun ajan käytössä, sillä muuten olisi saanut ulkona palella. Pojasta oli kuulema hauskinta päästä kottikärryajelulle ympäri mökin pihaa, voi sitä iloa ja jännitystä.
Olivia nukkui ennätyspäiväunia raikkaassa ulkoilmassa ja iltasaunan jälkeen koko sakki simahti nopeasti yöunille. Aamuissa oli sama aikainen rytmi, kuin kotonakin. Meidän lapset ovat kyllä sellaisia aamuvirkkuja molemmat, isompi nukkui joka aamu maksimissaan puoli seitsemään ja yöksi piti päästä mummon ja ukin viereen.
Itse koin parhaimpana hienot lenkkimaisemat ja raikkaan ulkomilman, myös pelkkä rauhoittava ympäristö antoi virtaa taas pitkäksi aikaa. Parasta taisi kuitenkin olla se mökkisauna, puulämmitteinen tottakai.
Sisarukset ovat selvästi lähentyneet viime aikoina, aika kivasti pikkusiskokin otetaan mukaan juttuihin. Ongelmaksi on tosin muodostunut nuo kiinnostavat pikkuautot, välillä on hyvinkin haastavaa pitää Olivian mielenkiinto muissa leluissa. Kaksi ei mene siinä missä yksi, mutta lähes tulkoon kuitenkin. :)
Meidän viime vapun kuviakin löysin muutaman..
Iloista sunnuntaita kaikille!
Tänään oltiin koko päivä kahden pikkuisen Oliviani kanssa. Eilen jo suunnittelin tälle päivälle kirppispäivää, meillä on aika huonosti seuraava kokoa 74 kesäksi ja sen vuoksi piipahdettiin Matinkylässä sijaitsevaan lastenvaatekirppis Nellaan ja nuttuun. Olen tehnyt aiemminkin siellä loistavia löytöjä hyvään hintaan ja kirjoittelin viimeksi hankinnoista täällä
Joka vuosi suuntaamme maalle miehen isän lapsuuden maisemiin. Tänään pakkasin pojan tavaroineen mummin ja ukin autoon, josta he suuntasivat näin pari päivää aiemmin lomanviettoon.
En malttaisi yhtään odottaa pitkän automatkan päässä olevaa rauhaa ja joka ilta lämmitettävää saunaa.
Tässä kuva viime keväältä, polttopuita saunalle isän kanssa..
Nämä mökkimaisemat ovat miehelleni hyvin tärkeitä, missään muualla ei saavuta sellaista rauhaa. Ympärillä kuuluu kesäisinä päivinä puiden havina ja lintujen laulu, tällaiselle kaupunkilaiselle se on täydellistä ja mitään muuta ei silloin kaipaa.
Olen oppinut ymmärtämään mökkielämää oikeastaan vasta "vanhemmalla iällä" ja olen iloinen, että myös lapseni oppivat arvostamaan luontoa ja kokemaan yhteisiä mökkireissuja. Mökillähän ollaan aina se viikko ainakin ja siellä kaikki asiat tehdään rennosti, eikä niuhoteta turhasta. Päivällä tehdään pihatöitä, mies hakkaa halkoja tai on metsätöissä, illalla lämmitetään sauna ja yö nukutaan sikeästi. Anopin kanssa jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, välillä keitetään kahvit tai tehdään erityisen hyvää ruokaa. Mökillä tärkeintä on yhdessäolo, sitäkin olen oppinut arvostamaan eri tavoin lasten synnyttyä. Ja ne maalaismaisemat, täydellistä.
Olen aina pitänyt vihanneksista ja syönyt muutenkin monipuolisesti kaikkea. Lapsuudesta ainoana epämiellyttävänä ruokana muistan olleen hillosipulit, joita tosin nykyään syön harva se päivä. Muistan myös, että veljeni saattoi lapsuuden jouluina pyytää lautaselleen ainoastaan perunaa ja kastikketta, minua se aina ihmetytti. Onneksi lapsetkin kasvavat ja ne "inhokkiruoat" alkavatkin näyttämään aikuisena jo hyviltä vaihtoehdoilta.
Meillä lapsena syötiin terveellistä kotiruokaa, herkuteltiin karkkipäivinä ja juhlissa. Omassa lapsuudessani saatoin saada herkkuja välillä muulloinkin, jos osasin oikein kinuta tai pyytää. Hampaiden pesusta pidettiin aina kiinni ja päiväkodissani jokaisella lapsella oli oma hammasharja, nykyäänhän ruoan jälkeen annetaan aina xylipastillit.
Ajat muuttuvat ja nykyvanhemmat ovatkin hyvin tiedostavia terveyden ja elintapojen suhteen. Olen itsekin joutunut omien lasten kohdalla vääntämään rautalangasta sokerin antamiseen liittyviä asioita. Jos oma lapseni haluaa mielummin marjoja, tai hedelmiä, niin miksi sitä sokeria pitäisi tuputtaa joka väliin? Ei se sokeri ole terveellistä, mutta en koe syytä täysin sitä kieltääkään. Päiväkodissa saavat meidän lapset syödä jälkiruokansa.
Meillä ei kuitenkaan ole karkkipäivää, eikä herkuttelu kuulu meillä päivittäiseen elämään. Lapsi saa tottakai syödä herkkuja, mutta ne kuuluvat meillä lähinnä juhliin ja niitäkin syödään aina kohtuudella. Miksi kolmevuotiian edes pitäisi syödä karkkia viikottain? Olen iloinen, että hän valitsee usein mielummin hedelmän, kuin karkkiaskin kysyttäessä. Jugurteissakin on kasapäin sokeria, joten valitsen mielummin luonnonjugurttia ja pyrin välttämään piilosokeria muutenkin ruokaostoksia tehdessä. Välillä kiireessä syödään makaroonia, mutta täysjyväisenä ja sitäkin harvoin.
Meillä pähkinät, marjat ja hedelmät kuuluvat päivittäiseen ruokavalioon. Eilen poika halusi lisää parsaa, sitä inhokkiruokaa joka ei ole maistunut tähän asti. Meillä sääntöihin kuuluu maistaminen, ruoasta ei tarvitse pitää mutta maistaa täytyy silti.
Ruoan jälkeen kiitetään, muuten ei pöydästä nousta.
