Tässä kuvassa raskausvatsa ihan loppumetreiltä kuvattuna. Olihan tuo aikamoinen! Jännitin sektiota ja pohdin siitä palautumistakin hieman. Painoa kertyi 17-18kg (Esikoisesta 13-14kg), joista jo kahdessa viikossa lähti pois -10kg. Turvotusta oli ja olo loppuajalla aika tukala.
Liikunnallisena ihmisenä harmistelin, kun en jaksanut lenkkeillä loppuraskaudessa liitoskipujen vuoksi. Odotin todella paljon jo palautumista ja sitä, että saan tehdä pitkiä vaunulenkkejä vauvan kanssa. Seuraavassa kuva tältä aamulta, eli vähän vajaa 6 viikkoa sektiosta.
Paino jumittui tuon lähteneen kymmenen kilon jälkeen pariksi viikoksi, mutta nyt se on taas alkanut tippumaan ja 6-7kg vielä lähtöpainoon matkaa.
Minulle on tärkeää saavuttaa tuo oma lähtöpaino, kuten esikoisenkin kohdalla. Pojan syntymästä 3kk meni tuon lähtöpainon saamiseen ja saavutin sen syömällä normaalia terveellistä ruokaa (välillä herkuttelin toki..) ja liikkumalla neljästi viikossa. Alla on pikaisesti löytämäni kuva viime itsenäisyyspäivältä. Tuo mekko (ei mene vetoketju vielä kiinni) voisi olla sopiva kannustin? :)
Tänään olen muuten kahden lasten kanssa kotona. Tyttö nukkuu ja poika katsoo lastenohjelmaa. Iltapäivällä (kun mies palaa töistä) lähden pojan kanssa kahden kirjastoon, ehkä lainaamme pari joulukirjaa vaikka aikaa vielä onkin joulujuttuihin. Minusta itsestänikin oli ihanaa aloittaa joulun fiilistely lapsena hyvissä ajoin.
Testissä on lahjaksi saamani minttukahvi, toimii! ;)
Iloista viikkoa!
Täällä on vietetty blogihiljaisuutta oikein urakalla, pahoittelut siitä! En ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoitella, sillä on ollut paljon menoja ja iltaisin väsyttänyt ihan liikaa.
Olemme saaneet nauttia (kiitos vain avusta vielä!) äitini vierailusta ja viikko on vilahtanutkin silmissä vähän turhankin nopeasti.. Onko huomenna taas maanantai, mitä ihmettä!
Kuvissa vilahtelee viikon kuvia, kuten eilisen illan ruokaa ja tunnelmaa. Jätin kuitenkin pois kuvan tilanteesta, jossa hysyyttelen toisesa kädessä vatsavaivoja itkevää vauvaa ja toisella kädellä yritän estää haarukkaa tipahtamasta. Hei, tämä on niin tätä tiedättehän? ;)
Kävimme saattamassa mummon junalle ja taisi siinä pari kyyneltä vierähtää vilkuttaessa. Kyllä ne äidit vaan on korvaamattomia, eikö?
No, kohta onneksi taas nähdään.. :)
Rehellisesti sanottuna ja kiertelemättä meillä meidän arki pyörii tällä hetkellä ihan hyvin. Pientä haastetta tosin tähän uuteen arkeen toi vauvan kuudeksi viikoksi saama lonkkalasta, (toinen lonkka aavistuksen pois paikalta, kuten perätilavauvoilla usein on.) sektiohaavan tulehtuminen, sekä esikoisen uhma yhdisytettynä pieneen mustasukkaisuuteen. Kaikesta huolimatta meillä menee hyvin. En koe vauvan vatsavaivojenkaan yltävän niihin, joita esikoisen kanssa koimme. Kaikki on siis hyvin, vaikka pyykkivuori kasaantuu vähän väliä ja syömään ei aina ehdi. Arki on oikeastaan aika täydellistä näin, vaikka toinen lapsista huutaa naama punaisena kiukusta ja toinen muuten vain huutamisen ilosta. Näin on oikeasti juuri hyvä, en enempää toivo.
Ja kaikellahan on aikansa, eikö?
On hetkiä, kun eskoinen haluaa nukkua äidin kainalossa ja niitä niitä päiviä jolloin äiti on tyhmä.
On tilanteita, kun ollaan hyvä tiimi ja päiviä, kun kaikki on vain "ei" ja "eiei" ja sitten taas rakastetaan vähän enemmän, kuin eilen.
Pekoni-kantarellipiiras
8-10 annosta
Pohja:
100 g voita tai margariinia
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl vettä
(suolaa)
Täyte:
150-170 g pekonia
2-3 dl silputtuja kantarelleja
1 kesäsipuli varsineen silppuna
200 g paprika-chilituorejuustoa (Viola)
2 munaa
Meiran metsäistä lihamaustetta tai muuta mausteseosta oman maun mukaan
Sekoita voi ja vehnäjauhot murumaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon vesi ja halutessasi ripaus suolaa.
Sekoita taikinaa vain sen verran, että se on tasainen.
Painele taikina halkaisijaltaan noin 24 cm piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
Esipaista 225 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
Silppua pekoni ja paista se kuumalla pannulla.
Lisää joukkoon silputut kantarellit ja silputtu sipuli varsineen, kääntele hetki.
Sulata joukkoon paprika-chilituorejuusto. Sekoita lopuksi vielä munat ja mausta metsäisellä lihamausteella.
Kaada täyte esipaistetun piiraspohjan päälle ja paista 200 asteessa
vielä noin 30 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja saanut kauniin
värin.
Tarjoa seuraksi raikasta salaattia.
(www.hellapoliisi.fi)
Kävin tänään pariin otteeseen lenkillä aurinkoisessa ja kirpeässä säässä. Rakastan syksyä ja sen tuomaa haikeutta.
Pieni väsymyskin talttui siinä kävellessä ja tuli kaikinpuolin hyvä olo. Syksyllä luonto on niin kaunis ja kun on tarpeeksi vaatetta päällä, niin hyvin tarkenee.. :)
Tämä autiotalo on kiehtonut minua usein ohi kulkiessa. Talo näytää aika surulliselta, eikö?
Oi kultani älä niin huoli
vaikka terävä ja viuhuva nuoli
saattaa
meihinkin osua kyllä
Mitä huominen ottaa, antaa
sitä tänään vielä et voi kantaa
eikä ne murheet meihin yllä
Meillä on aikaa vielä
nauruun, leikkiin ja rakkauteen
iloon ja ukkosen jylinään
Meillä on aikaa vielä
kääntää kellot kohdalleen
joka ainoa päivä on tänään
Älä kaunaa mennyttä kanna
sen viimein jo lähteä anna
takkinsa ottaa ja ovella kiittää
Älä pelkoa tulevaisuuden
älä onnen tai onnettomuuden
me olemme tässä ja nyt ja se riittää
Meillä on aikaa vielä
nauruun, leikkiin ja rakkauteen
iloon ja ukkosen jylinään
Meillä on aikaa vielä
kääntää kellot kohdalleen
joka ainoa päivä on tänään
Joka aamu mä odotan sua
niin kuin ihmeellistä ja uutta
Ja kun saavut mä tahdon katsoa sua
niin kuin ensimmäistä kertaa katsotaan
Meillä on aikaa vielä
nauruun, leikkiin ja rakkauteen
iloon ja ukkosen jylinään
Meillä on aikaa vielä
kääntää kellot kohdalleen
joka ainoa päivä on tänään (Meillä on aikaa, Juha Tapio)
Sektiosta on kulunut huomenna tasan kaksi viikkoa ja kiloja on karissut yhteensä kymmenen! Olen syönyt normaalia terveellistä arkiruokaa ja liikkunut normaaliin tapaan. Raskausaikana sain kiloja noin seitsemäntoista.
Ylempi kuva on otettu pari päivää ennen tytön syntymää ja alempi tänään päivää vaille kaksi viikkoa syntymän jälkeen.
Tavoitteena on päästä rauhallisesti omiin lopullisiin mittoihin.
Sektiosta toipuminen on ollut yllättävän paljon nopeampaa, kuin viimeksi.
