Rehellisesti sanottuna ja kiertelemättä meillä meidän arki pyörii tällä hetkellä ihan hyvin. Pientä haastetta tosin tähän uuteen arkeen toi vauvan kuudeksi viikoksi saama lonkkalasta, (toinen lonkka aavistuksen pois paikalta, kuten perätilavauvoilla usein on.) sektiohaavan tulehtuminen, sekä esikoisen uhma yhdisytettynä pieneen mustasukkaisuuteen. Kaikesta huolimatta meillä menee hyvin. En koe vauvan vatsavaivojenkaan yltävän niihin, joita esikoisen kanssa koimme. Kaikki on siis hyvin, vaikka pyykkivuori kasaantuu vähän väliä ja syömään ei aina ehdi. Arki on oikeastaan aika täydellistä näin, vaikka toinen lapsista huutaa naama punaisena kiukusta ja toinen muuten vain huutamisen ilosta. Näin on oikeasti juuri hyvä, en enempää toivo.
Ja kaikellahan on aikansa, eikö?
On hetkiä, kun eskoinen haluaa nukkua äidin kainalossa ja niitä niitä päiviä jolloin äiti on tyhmä.
On tilanteita, kun ollaan hyvä tiimi ja päiviä, kun kaikki on vain "ei" ja "eiei" ja sitten taas rakastetaan vähän enemmän, kuin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.