Kaipuu Pohjanmaalle

  
Minulla on ollut aivan käsittämätön kaipuu Pohjanmaalle. Välillä kuluu useampikin kuukausi (kuten nyt on jo kulunut, herranjestas!) ennenkuin oikeasti taas huomaankaan ajan rientäneen. En vain yksinkertaisesti ole ehtinyt ja lähtö vaatii perheelliseltä aina jonkin sortin järjestelyjä. Olen kuitenkin päättänyt aloittaa seuraavan reissun suunnittelun heti kun saan alta opinnäytetyöhön liittyvät opinnot ja ensi viikon seminaarin. Katsokaa nyt näitä kesällä otettuja kuvia isäni luota saaristosta? kyllähän te ymmärrätte miksi haikailen?

 

Ajatus sitä, että voisin joskus vielä ihan yksin kulkea junalla tuonne tuntuu ihan hyvältä, mutta hölmöltä. Tietenkin otan pojan mukaan, kun tilaisuus matkaan tulee! On nimittäin paljon ollut mielessä se, ettei äitini, isäni, isoäitini, isovaarini, eivätkä ystäväni Pohjanmaalla näe Aleksista riittävän usein. Välillä tunnen siitä pahaa mieltä, mutta yritän joka kerta päästä siitä tunteesta nopeasti pois. Ei välimatkalle voi mitään, eikä siitä kannata tuntea syyllisyyttä turhaan. Tietenkin omat hankaluutensa tuo se, että vanhempani asuvat eri kaupungeissa Pohjanmaalla ja siinäkin on oma järjestely. onneksi on toiminut ihan suht hyvin kuitenkin.

Tiedättekö, kun välillä arjesta kaipaa toisenlaiseen arkeen? Joku saattaa ajatella, että onhan täälläkin tekemistä, mutta minä kaipaan juuri nyt sitä että mitään ei tapahdu. Parhainta olisi lähteä mökille juuri nyt, kun päivät kuluvat raporttia tehdessä ja kahvia kuluu useampi kupillinen.

 

Ajattelin, että taaperon kanssa matkustaminen alkaa olla jo vähän helpompaakin, sillä onhan siellä junassakin leikkivaunu ja päiväunetkin ovat säännöliset. Ehkä minä yllätän kaikki ja lähden ilmoittamatta matkaan, kahden pojan kanssa. Miehellekkin oma-aika yksin kotona tekisi varmasti hyvää. :) Ehkä pidennetty viikonloppu, jos aikataulut joustavat.

 Savossa oltiin myös kesällä muutamaan otteeseen miehen sukutilalla ja nämä kuvat ovat sieltä. Voisinpa palata hetkeksi tuonne kesäisiin maisemiin.