Tiedätkö tunteen

 Tiedättekö sen tunteen jollainen saattaa tulla vaikka kotimatkalla jostain pimenevänä syysiltana, tai lämpimänä kesäyönä? Sellainen tunne, joka saa heteksi pysähtymään, ehkä istahtamaan alas vastaantulevalle penkille? Sen tunteen voi saada aikaan huumaava tuoksu kesäiltana, hiljaisuus, tai elokuva kenties. Joskus mieleen tulee asioita, joita on joskus kokenut elämässään, jokin vain tuo ne yhtäkkiä mieleen.

Tänään minulle tuli sellainen olo kotimatkalla elokuvista, kun muistin, että on venetsialaiset (saaristokauden päättäjäiset, joita meillä aina juhlittiin rannikolla asuessani) ja mieleen tulvi iloisia, haikeitakin muistoja ystävistä. Istahdin hetkeksi alas ja koin suunnattoman onnen tunteen siitä, että minulla on edelleen tuo kaveriporukka kasassa. Jostain syystä olemme edelleen läheisiä, vaikka kilometrejä on välissä hyvin monta ja jos saan todeta niin olen kaikista suunnattoman ylpeä. Aina kaikki on ennallaan, vaikka aikaa olisi kulunut.

Joskus on pysähdyttävä, tai laitettava itsensä sellaiseen tilanteeseen, jossa voi hetken vain olla ja kuunnella. On niin monia päiviä, kun elämässä unohtaa katsoa taakseen, vaikka ilman menneisyyttä on vaikea ymmärtää tulevaisuuttakaan. 

En olisi minä ilman teitä tytöt. <3

Hyvää fiilistä kaikille!