Tärkeitä sanoja

Olivian ensimmäinen sana oli "äiti" ja sen jälkeen on tullut muutama muu sana joukkoon lisää. Viikko sitten tyttö oppi isoveljensä lempinimen ja nyt toisteleekin sitä ihan jatkuvasti. Välillä minusta tuntuu, että hän oikein ikävöi veljen läsnäoloa ja päiväkodin luona oikein hihkuu innosta nähdessään tutut kasvot. Tällä hetkellä tuo nimen oppiminen on ollut koko perheelle iso juttu, sisko saa päivässä ainakain sata halausta ja silitystä.Voi sitä veljen ylpeyttä ja huolenpitoa.

Talvivaatehankinnat

Tällä kertaa olen ollut ajoissa lasten toppahaalarihankintojen kanssa ja jo kuukausi sitten löysin sopivat talven varalle. Osa talvikamppeista on silti vielä hankkimatta, ainakin fleecepuvut jäävät pieniksi ja muutakin talvivaatetta täytyisi löytää. Onneksi on kuitenkin nuo haalarit ja ykköstalvikengät ostettuina. Tässä kuvia yksivuotiaan ja kolmevuotiaan tähän astisista talvihankinnoista..

Tytölle..

Pojalle.. 
 

 
 

Kaikkea ei tarvitse saada

Poika selaili tänään tytön syntymäpäivälelun mukana tullutta lehtistä, jossa esiteltiin liuta junaradan osia ja rakennuksia. Tiedättehän kolmevuotiaan, joka ilmoittaa säännöllisen usein väliajoin haluavansa kaikki lehtisestä? Meilläkin tämä toistui muutamaan otteeseen, riittävän monta kertaa. 

"Mulle tuo, mulle tuo ja tuokin olisi tosi hieno.. Äiti tule katsomaan, tämä on pakko ostaa!" 

Olen pojan syntymän jälkeen joutunut toppuuttelemaan yli-innokkaita lelujen ostajia ja tehnyt myös pojalle hyvin selväksi, ettei perus markettireissun päätteksi osteta leluja, herkkuja tai muutakaan sellaista jota lapsi ei ihan oikeasti tarvitse juuri sinä hetkenä. Meillä herkkuhetket ja lelupäivät kuuluvat kyllä elämään, mutta ei todellakaan ihan jokapäiväiseen. 

Olen varmasti jonkun mielestä tosi tarkka joistain asioista, mutta se ei minua hetkauta. Meillä ei lapsi ainakaan huuda naama punaisena (ainakaan vielä) prisman lattialla ketarat levällään jonkun lelun tai karkin perään. Meillä osataan iloita harvemmin saaduista leluista ja arvostaa niitä. Eikö sen niin kuuluisi mennäkin? Lapsi oppii, että kaikkea ei voi saada eikä pidäkkään.

Meillä ei jouluaattona saada viittäkymmentä lahjaa joulupukilta, vaan ihan muutama todella toivottu riittää. Ja vaikka minut onkin kasvatettu oikein hyvin, niin olin itse juuri se lapsi joka naama hikisenä kannettiin pois leluhyllyn edestä huutamasta. Ehkä sen kuuluu niin parhaimmillaan mennä, että omilta vanhemmiltaan ottaa kasvatukseen hyviä juttuja ja pyrkii välttämään joitain ei niin onnistuneita?

Hei hei vauvavuosi!