Kevättä parvekkeelle

Tässä juuri tajusin, että meidän parveke kaipailee jälleen kerran kevätilmettä. Sitä ei ole, ei sitten yhtään tällä hetkellä.. Itseasiassa en viitsinyt ottaa edes siitä kuvaa, kun sen verran ankealta ja nuhjuiselta tuo parveke tällä hetkellä näyttää.

Mutta olen minä sentään sen imuroinut, joten alku kai sekin on.. ;) Viikon päästä lähdetään mökkireissulle ja sen jälkeen ostan kyllä parvekkeelle ihania kukkia! Parvekekalusteet ovat hyvässä kunnossa ja lattiakin sai uuden ilmeen viime keväänä. Ehkä minä vielä ehdin, sillä kesähän on vasta tulossa, eikö? :)

Täällä muilla on varmasti jo ehditty laittaa kaikki kesää varten odottamaan..?

Kahden lapsen kanssa lapsimessuilla

Kun kerroin meidän lähtevän messuille yhden kävelevän kolmevuotiaan ja toisen rattaissa istuvan seitsenkuisen kanssa, sain kauhistuneita ilmeitä. En vieläkään ymmärrä minkä ihmeen takia kolmevuotias tarvitsee rattaita, kun haluaa mielummin itse kävellä?

Meidän messuilut menivät ihan loistavasti ja poika jaksoi parin pikku lepotauon avulla painaa monta tuntia alueella. Nähtiin poliisiautoa ja oltiin poliisimoottoripyörän kyydissäkin. Lisäksi vauhtia riitti muillakin pisteillä ja muumeja ja muita satuhahmoja halailtiin urakalla. Kaiken kruunasi pienoisjunaradat ja legomaailmat. Tyttö nukkui suuren osan ajasta ja vaipanvaihtopistekin toimi erinomaisesti. Yksi kahvitauko meille vanhemmille ja pojalle trippimehua, lihapullat lounaaksi perunamuusin kera ja taas jaksoi painaa eteenpäin.

Ja kyllä, meillä käveltiin omin jaloin ihan kotiin saakka, vaikka päiväunetkin jäivät välistä. :)

Se yksi ihana päivä

Maanantain makoisat pihvit

Tänään tein pihvejä, joihin tuli valkosipulia, punasipulia, raastettua punajuurta, kikherneitä ja linssejä. Tein näistä tahnan ja lisäsin joukkoon vielä yhden kanamunan. 

Lopputulos oli onnistunut, vaikka valkosipulia olisikin voinut olla vähemmän. Täällä odottaa ruoka valmiina iltavuorolaista töistä kotiin. Lisukkeena söin itse salaattia ja raejuustoa, toimi! :)

No nyt on juhlat juhlittu!

No nyt on juhlittu kolmeakymppiä! Lapset lähtivät yöksi mummolaan, Aleksis perjantaina ja Olivia eilen lauantaina. Aluksi jännitin hirveästi ensimmäisen mummolayön sujumista tytön osalta, mutta huoli kääntyi nopeasti saadessani tietää kaiken menneen oikein hienosti.

 Oliviasta on kasvanut niin hieno tyttö, luonteeltaan vähän veljeään herkempi ja rauhallisempi. Aleksis taas on meneväinen, empaattinen ja pohtii asioita paljon. Meidän lapset täydentävät jo nyt toisiaan niin kivasti. Olivia muuten on lähtenyt liikkeelle, hän on tajunnut homman idean.

Sain kivoja lahjoja ja pari tärkeää ystävää tuli kauempaakin, kiitos kaikille! <3

Juhlissa sai kyllä nauraa niin paljon, kyllä sitä vain on niin hienoja ihmisiä ympärillä. Kiitos kukista M!<3

Tänään on sen verran kaunis ilma, että päätettiin lähteä retkelle lähimetsään lasten kanssa. Testaan samalla viihtyykö tyttö kantorepussa vieläkään, vai miten käy.. :) 

Lämmintä sunnuntaita ihan jokaiselle!

Kunpa vain muistaisin

Kuinka sinä nostit aina kätesi ylös nukkuessasi, Kuinka pieni sinä olitkaan siinä hetkessä.

Kuinka hienoksi olimmekaan laittaneet pöydän silloin eräänä iltana, uusi vuosi vaihtui.

Kuinka sinulla oli tapana lukea aina hesari rauhassa aamuisin, ennen lapsia.

Kunpa vain muistaisin, pienet varpaasi mahtuivat kämmenelle.

Se ensimmäinen joulu ensimmäisessä yhteisssä kodissamme ja tuo hassunnäköinen muovikuusi.

Kuinka rakas se ensimmäinen unipupusi oli, kuinka ison itkun se aiheuttikaan kadotessaan.

Ensimmäinen vappu kolmistaan.

Jos vain muistaisin ensimmäisen mökkireissusi, sen ihanan kesän.

Kuinka paljon sinua jo silloin rakastinkaan, äärettömästi.

Kuinka kiire sinulla olikaan oppia kävelemään.

Ja ne ensimmäiset joulukorttikuvaukset, se yksi onnistunut kuva riitti. 

Kunpa muistaisin sen päivän saaristossa, kuinka sinä otit kuvia ja minua nauratti ihan kaikki siinä hetkessä.

Sinä kesänä löytyi monta neliapilaa.

Se ravintolareissu liian väsyneen lapsen kanssa, parempiakin mahtuu joukkoon.

Kunpa en vain unohtaisi, kuinka halusit jo silloin ne tietyt ulkolelut ja kätesi ei yltänyt niitä ottamaan itse.

Ihana kahvihetki pienessä kahvilassa ystävän kanssa, kuinka tärkeänä tuo päivä mieleen jäikään.

Kuinka jännitin alkavaa päiväkodin aloitusta, kuinka olin hankkinut kaiken valmiiksi.

Kuinka se kesä vaihtui taas syksyyn ja päivät pimenivät. Silloin selailin ahkerasti kesäkuvia.

Kunpa muistaisin odotusaikasi, kuinka suuri vatsani olikaan syksyllä.

Kuinka sinä et vielä ymmärtänyt täysin omaa tulevaa rooliasi, isoveli.

Ja kuinka sinä halusit syntyä aivan väärinpäin, hassu.

Voi kunpa muistaisin nuo ensimmäiset villasukkasi, joku oli ne pieniä jalkoja lämmittämään kutonut.

Ne ensimmäiset päivät kotona, kuinka sinä olit mustasukkainen kunnes totuit ajatukseen sisaresta. 

Voi kuinka haluaisin muistaa jokaisen yksityiskohdan teistä molemmista, juuri muutoksen hetkellä. Mitä itse ajattelin, kun tulimme kotiin sairaalasta?

Toivottavasti en pitänyt sinua liian isona, olithan vielä pieni.

 Kunpa muistaisin tuon isoveljen ylpeyden juuri tuossa hetkessä, sen kuinka vihdoin ymmärsit.