Kunpa vain muistaisin

Kuinka sinä nostit aina kätesi ylös nukkuessasi, Kuinka pieni sinä olitkaan siinä hetkessä.

Kuinka hienoksi olimmekaan laittaneet pöydän silloin eräänä iltana, uusi vuosi vaihtui.

Kuinka sinulla oli tapana lukea aina hesari rauhassa aamuisin, ennen lapsia.

Kunpa vain muistaisin, pienet varpaasi mahtuivat kämmenelle.

Se ensimmäinen joulu ensimmäisessä yhteisssä kodissamme ja tuo hassunnäköinen muovikuusi.

Kuinka rakas se ensimmäinen unipupusi oli, kuinka ison itkun se aiheuttikaan kadotessaan.

Ensimmäinen vappu kolmistaan.

Jos vain muistaisin ensimmäisen mökkireissusi, sen ihanan kesän.

Kuinka paljon sinua jo silloin rakastinkaan, äärettömästi.

Kuinka kiire sinulla olikaan oppia kävelemään.

Ja ne ensimmäiset joulukorttikuvaukset, se yksi onnistunut kuva riitti. 

Kunpa muistaisin sen päivän saaristossa, kuinka sinä otit kuvia ja minua nauratti ihan kaikki siinä hetkessä.

Sinä kesänä löytyi monta neliapilaa.

Se ravintolareissu liian väsyneen lapsen kanssa, parempiakin mahtuu joukkoon.

Kunpa en vain unohtaisi, kuinka halusit jo silloin ne tietyt ulkolelut ja kätesi ei yltänyt niitä ottamaan itse.

Ihana kahvihetki pienessä kahvilassa ystävän kanssa, kuinka tärkeänä tuo päivä mieleen jäikään.

Kuinka jännitin alkavaa päiväkodin aloitusta, kuinka olin hankkinut kaiken valmiiksi.

Kuinka se kesä vaihtui taas syksyyn ja päivät pimenivät. Silloin selailin ahkerasti kesäkuvia.

Kunpa muistaisin odotusaikasi, kuinka suuri vatsani olikaan syksyllä.

Kuinka sinä et vielä ymmärtänyt täysin omaa tulevaa rooliasi, isoveli.

Ja kuinka sinä halusit syntyä aivan väärinpäin, hassu.

Voi kunpa muistaisin nuo ensimmäiset villasukkasi, joku oli ne pieniä jalkoja lämmittämään kutonut.

Ne ensimmäiset päivät kotona, kuinka sinä olit mustasukkainen kunnes totuit ajatukseen sisaresta. 

Voi kuinka haluaisin muistaa jokaisen yksityiskohdan teistä molemmista, juuri muutoksen hetkellä. Mitä itse ajattelin, kun tulimme kotiin sairaalasta?

Toivottavasti en pitänyt sinua liian isona, olithan vielä pieni.

 Kunpa muistaisin tuon isoveljen ylpeyden juuri tuossa hetkessä, sen kuinka vihdoin ymmärsit.