Satsaa kohtaamiseen!

 Olen kuluneiden parin vuoden aikana löytänyt sisäisen "mieleni pahoittajan" siinä mitä tulee asiakaspalveluun ja sen laatuun. Mieheni mielestä on hyvinkin hupaisaa, kuinka usein päivittelen huonoa asiakaspalvelukokemusta, mutta kun se huonon palvelun saaminen alkaa olla jo ihan oikeasti päivittäistä!

Toissa viikolla kysyin asiallisesti neuvoa etsiessäni tiettyä kylmätuotetta marketin pakastehyllystä ja myyjä ihan oikeasti tiuski minulle alentavaan sävyyn. Toissapäivänä asioin hakemassa postipakettia ja myyjä ei vaivautunut koko asiakaspalvelutilanteen aikana katsomaan edes silmiin saati tervehtimään! 

Eikö asiakkaan kohtelias kohtaaminen palveluammatissa ole itsestäänselvää? Missä ovat perustaidot, joilla ihmisiä ylipäänsä tulisi kohdata? Eikö jokaisessa kohtaamisessa, vieraan kuin tutun kanssa tulisi osata edes perus käytöstavat?

Pari viikkoa sitten eräällä pysäkillä odotin, jotta pääsisin lasten kanssa(toinen rattaissa istuva)kyytiin. Bussikuski ei vaivautunut avaamaan edes ovia meille ja toiselle perheelle. Lopulta (kaikki muut etuovesta menneet matkustajat olivat siinä vaiheessa istuneet kyydissä jo tovin) kuski vihdoin avasi oven ja lähes karjui suureen ääneen "tänne ei sitten tule kolmansia rattaita!!!" ja minä ja muut matkustajat vain ihmettelimme tilannetta. Kuinka bussiin olisi ne kolmannet rattaat edes päässeet, jos ei ensimmäisiäkään meinattu kyytiin ottaa..? Asia kummastutti minua ja nelivuotiasta poikaani joka oli kokenut tilanteen ahdistavana ja kyseli koko matkan miksi kuski oli käyttäytynyt niin huonosti. Tottakai soitin asiakaspalveluun ja kerroin tilanteesta, onnekseni asiakaspalvelija vei asian eteenpäin. 

Kohtaisimmeko jatkossa enemmän ajatuksella toisemme? 

Toisiaan täydentämässä

Päivä päivältä nuo kaksi ovat hitsautuneet yhteen tiiviiksi kaksikoksi ja ovat toisilleen silminnähden rakkaita. Kuinka vahva voikaan olla siarusten välinen suhde ja kuinka paljon me vanhemmat voimmekaan tätä ainutlaatuista sidettä tukea. 

Sisaruksina lapsemme ovat eri luonteisia, poika sosiaalinen ja energinen, tyttö rauhallinen ja pohtivainen. Kaikista erilaisuuksistaan huolimatta he täydentävät toisiaan täydellisesti, jos toinen empii niin toinen rohkaisee. Välillä halataan ja otetaan vastaan hymy, sitten taas luetaan yhdessä vieretysten tai ajetaan kilpaa kikatellen.

Voiko onnellisempaa olla, kuin hyvä ystävä ihan siinä vieressä?

 

Arki jatkuu taas

Viikonloppuna ollaan ulkoiltu ja nautittu hyvistä talvikeleistä koko perheen voimin. Pojalla jatkuu huomenna taas päiväkoti pitkän loman jälkeen, itsekin ajattelin tehdä muutaman työvuoron kotona olon ohessa. Miehen vuorotyön ohella onnistuu muutaman vuoron tekeminen silloin tällöin. 

Meillä alkaa muskari nyt tulevalla viikolla tytön kanssa, uskon sen tekevän hyvää molemmille meille. Olen itse musikaalinen ja huomaan myös tytön pitävän musiikista kovasti.

Olivia on ottanut useammankin kerran muutamia kävelyaskeleita, mutta ei ole ihan vielä lähtenyt kunnolla liikkeelle omin jaloin. En ole kovinkaan huolestunut asiasta, mutta olisihan se aika jo ottaa niitä askeleita enemmänkin. Oliviallahan on ikää jo 1v4kk ja taitaa olla se puolitoista vuotta rajana, kun asiaan puututaan varsinaisesti neuvolassa. Tyttö kyllä nousee itse seisomaan ilman tukea ja kävelykärrylläkin juoksee menemään veljensä perässä. Sisarukset ovat niin erilaisia näissä asioissa, meillä ainakin kuin yö ja päivä! 

Ensi viikolla on myös paljon juoksevia asioita hoidettavana, sekä jollain konstilla pitäisi mahduttaa mukaan myös salilla käynnit sekaan. Aika hyvin handlataan homma niin, että molemmille jää aikaa omiin harrastuksiin perheen pyörittämsen ohella. Toisaalta välillä tulee niitäkin hetkiä, kun kaikki on aika kaaosta. Kai se kuuluu vähän tähän hommaan toisinaan! Mieli on muuten kaiken lumen keskellä jo keväässä, tiedän että lämpö odottaa jossain kaukana horisontissa ja lähempänä ollaan päivä päivältä taas. Tämä toppavaatteiden pukeminen ja ulos selviytyminen pukemisprosessin jälkeen on jokapäiväinen voitto. :)

Innokasta viikkoa kaikille!

 

Kuulumisia pitkästä aikaa

Hups, aikaa on päässyt kulumaan viime postauksesta! Taisin lokakuussa hiukan väsähtää koko blogitouhuun ja innottomuuden takia pidin vähän lomaa tästä hommasta, mutta akkujen latailun jälkeen olen taas innokkaasti mukana näin uuden vuoden alussa.

Meidän perheelle on tapahtunut kivoja juttuja, ollaan reissailtu vähän suomea (viimeisin reissu hotellireissulla Turussa) ja nähty uusia paikkoja, sekä suunniteltu uusia kohteita minilomailla arjen pyörityksen keskellä.

Jouluna kutsuimme vieraita meille, ruoanlaitto sujui stressittä ja tunnelma pysyi katossa. Olin pitkään haaveillut joulunvietosta meillä kotona ja nyt se vihdoin toteutui, anoppikin sai hengähtää tällä kertaa ja nauttia valmiista joulupöydästä. 

Joulupukki kävi tietenkin tuttuun tapaan tuomassa lahjat lapsille, tänä vuonna käytimmekin ensimmäistä kertaa joulupukin ostopalvelua ja hyvin toimi kaikinpuolin. Lahjoina lapset saivat aika paljon pelejä, joukossa muutama lelu ja puuhakirja. Olivia sai myös potkuauton, jolla veli taitaa tosin ajaa vähän innokkaammin..

 Tässä puolivalmis joulupöytä, kiireessä unohdin napsia ne vikat kuvat, heh.

Blogipostaus vuoden takaa

Selailin vuoden takaisia blogipostauksia, elämä oli hieman erilaista pienen vauvan ja uhmaikäisen kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että olen hyvin tyytyväinen tähän suhteellisen seesteiseen elämänvaiheeseen juuri nyt.. :) 
Käy toki kurkkaamassa miltä elo näytti suurinpiirtein vuosi sitten..
löytyy täältä!

Yksivuotiaan kuvaushetki + mitat neuvolassa

Yksivuotiaani pienimuotoinen kuvaushetki tuotti alkuun vähän hankaluutta, sillä veli kirmasi samanaikaisesti ympäri olohuonetta. Olin kuitenkin nopea ja valpas ja onnistuin nappaamaan juuri oikealla hetkellä pari omasta mielestäni onnistunutta kuvaa. Tällä kertaa emme menneet studiolle ottamaan kuvia vaan halusin tehdä sen itse. 
Toisaalta väliin mahtui muutama otos myös itse veljensä innostamasta riehulistakin, siinä oli taustapeittojen kanssa vähän haastetta myös.. :)

Eilen käytiin neuvolassa ottamassa yksivuotismittoja ja saimme samalla ikään kuuluvat rokotukset, joista nousikin sitten kuume viime yönä. Onneksi nyt on jo parempi olo tytöllä ja leikit onnistuvat mainiosti ilman itkua.

Painoa oli kertynyt 9575 ja pituutta mitattiin 74,4cm.Olivia kasvaa hyvin keskikäyrällä ja kaikki muutenkin kasvuun ja kehitykseen liittyen mallillaan.

Sairaanaolo, yäk!

Meillä on sairasteltu oikein urakalla, kuvien kolmevuotias sen sijaan on säästynyt kaikelta ja hyvä niin. No, toivotaan tämän kaiken olevan pian kokonaan selätetty ja sitten päästäänkin taas jatkamaan normaalia arkea sairastuvan sijaan. Itse olen jo suht okei vaikka vähän nenä vuotaakin.

Inhoan kotona hengaamista ja kaikkea sitä sairaana potemista. Toivottavasti emme hetkeen tämän jälkeen sairastele.. Riittää!

Odotan muuten kunnon syksyä jo aika innokkaasti, sillä tämä  epävakaa sää on hieman hankaloittanut pukemista aamuisin. Aion laittaa parvekkeen syys/talvikuntoon ja hankintalistalla on ainakin kivat ja tyylikkäät ulkovalot, sekä muutama syyskasvi.