Olen kuluneiden parin vuoden aikana löytänyt sisäisen "mieleni pahoittajan" siinä mitä tulee asiakaspalveluun ja sen laatuun. Mieheni mielestä on hyvinkin hupaisaa, kuinka usein päivittelen huonoa asiakaspalvelukokemusta, mutta kun se huonon palvelun saaminen alkaa olla jo ihan oikeasti päivittäistä!
Toissa viikolla kysyin asiallisesti neuvoa etsiessäni tiettyä kylmätuotetta marketin pakastehyllystä ja myyjä ihan oikeasti tiuski minulle alentavaan sävyyn. Toissapäivänä asioin hakemassa postipakettia ja myyjä ei vaivautunut koko asiakaspalvelutilanteen aikana katsomaan edes silmiin saati tervehtimään!
Eikö asiakkaan kohtelias kohtaaminen palveluammatissa ole itsestäänselvää? Missä ovat perustaidot, joilla ihmisiä ylipäänsä tulisi kohdata? Eikö jokaisessa kohtaamisessa, vieraan kuin tutun kanssa tulisi osata edes perus käytöstavat?
Pari viikkoa sitten eräällä pysäkillä odotin, jotta pääsisin lasten kanssa(toinen rattaissa istuva)kyytiin. Bussikuski ei vaivautunut avaamaan edes ovia meille ja toiselle perheelle. Lopulta (kaikki muut etuovesta menneet matkustajat olivat siinä vaiheessa istuneet kyydissä jo tovin) kuski vihdoin avasi oven ja lähes karjui suureen ääneen "tänne ei sitten tule kolmansia rattaita!!!" ja minä ja muut matkustajat vain ihmettelimme tilannetta. Kuinka bussiin olisi ne kolmannet rattaat edes päässeet, jos ei ensimmäisiäkään meinattu kyytiin ottaa..? Asia kummastutti minua ja nelivuotiasta poikaani joka oli kokenut tilanteen ahdistavana ja kyseli koko matkan miksi kuski oli käyttäytynyt niin huonosti. Tottakai soitin asiakaspalveluun ja kerroin tilanteesta, onnekseni asiakaspalvelija vei asian eteenpäin.
Kohtaisimmeko jatkossa enemmän ajatuksella toisemme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.