Vuosi sitten tähän aikaan kuvina

Yhdeksän ja puoli kuukautta vanha

Meidän Olivia on oppinut lyhyessä ajassa paljon uusia asioita ja välillä päivittelenkin ajan kulua ihmeissäni. Pari viikkoa sitten kirjoitin, kuinka hän sanoi ensimmäisen sanansa ja parissa viikossa on oppinut myös kävelemään tukea vasten, ihan ykskaks tuosta vain.

Meillä syödään soseiden ohella myös sormiruokaa, banaani on ehdoton ykkönen bataatin lisäksi. Sanoja yrittää harjoitella ja edelleen kaikista hauskimpana pitää oman veljensä touhuja. Kivointa on syödä veljen varpaita, kun hän istuu sohvalla.

Päiväunia ottaa päivässä kolmet, ensimmäiset heti aamusta, pisimmät yhdeltätoista veljensä kanssa ja viimeiset iltapäivästä. Yöunille menee viimeistään puoli seitsemän ja herää joka aaamu aika tarkalleen kuudelta. Yöt nukkuu heräämättä omassa sängyssä lastenhuoneessa, on nukkunut jo nelikuisesta asti.

Olivia ryömii, konttaa, välillä vetää mukanaan toista jalkaansa koukussa. Voin jättää hänet olohuoneeseen ilman, että tarvitsee juosta jatkuvasti perässä. Hän on rauhallinen luonteeltaan, tasainen ja viihtyy mainiosti yksinkin.

Päiväunille nukahtaa useimiten itsekseen, iltaisin haluaa silittelyä. Välillä vierastaa, useimmiten miespuolisia ihmisiä. Lapsista pitää todella paljon, ei pelkää kovia ääniä paitsi pölynimuria ja olenkin tottunut kantamaan häntä kantorepussa aina imuroidessani.

Hän ei hekota jatkuvasti ääneen, yleensä hymyilee vienosti takaisin. Hän rakastaa piiloleikkejä ja sitä kun pää nousee esiin sohvan takaa yllättäen. Silloin hän hekottaa kuuluvasti.

Olivia leikkisi mieluiten kaikilla kipoilla ja kupeille, tai veljensä leluilla. Välillä omat vauvalelut ovat tylsiä ja silloin yleensä kaivan kaapista purkit ja purnukat tutkittavaksi.

Sellainen hän on, kohta kymmenen kuukautta vanha ihanuus.

Koti-ikävä

Jäin lasten kanssa tänne Pietarsaareen vielä yhdeksi ylimääräiseksi viikoksi, sillä tyttö tuli uudelleen kipeäksi päivä ennen lähtöä ja poika sai lopulta myös angiinan. Onneksi lääkkeet auttoivat ja nyt olemme taas terveitä jatkamaan matkaa huomenna kotia kohti, vihdoin.

Junareissu vaihtui lennosta automatkaksi ja huomenna onkin edessä monen tunnin istuminen tien päällä. Olen ollut vajaa viikon yksin kipeiden lasten kanssa ja arvostan parisuhteen lisäksi myös omaa kotia.. Äitini on ollut päivät siivoamassa ja pakkaamassa muuttolaatikoita vanhassa kodissaan ja minä olen sitten elänyt sen ajan muuttolaatikoiden keskellä täällä äitini uudessa asunnossa. Kahden kipeän lapsen kanssa minuutit ovat madelleet ja sisällä olo on väsyttänyt toden teolla. Olen joka päivä ikävöinyt kotia, tavarat ovat aina reissussa siellä sun täällä ja kaikki on vähän hankalaa muutenkin. Tyttö on jatkuvasti kiinni jossain muuttolaatikossa tai kaatuvassa esineessä, poika kokoaa dublolinnaketta jo kahdeksatta kertaa. Mies lähti Seinäjoelle torstaina ja olen kyllä hyvin onnellinen, että huomenna taas nähdään. Yksikin päivä täällä olisi jo liikaa, koti-ikävä on suuri.

Pietarsaaresta muutin kuusitoistavuotiaana ensimmäisen kerran pois, olen elänyt lähes puolet elämästäni poissa täältä. En vieläkään tiedä jaksaisinko vierailla täällä pidempään kuin sen kaksi viikkoa. Joskus opiskeluaikoina tulin tänne aina kotiin, mutta omien lasten myötä koti on nykyään vahvasti Espoossa. Toisaalta nautin monestakin asiasta täällä, kuten merestä ja korkeista puista jotka nousevat mummolan ikkunan takaa. Olen myös onnellinen, että olen varttunut täällä aikuisuuden kynnykselle. Tämä kaupunki oli minun sen tietyn aikaa, sitten tuli uudet kuviot ja kaipuu pois. Niin se kai joskus menee ilman sen kummempaa selitystä.

Suunnitelmat muuttivat suuntaa

Lapset nukahtivat yöunille, sauna lämpenee ja ulkona paistaa ilta-aurinko. Meillä on ollut epäonnea matkassa tämän reissun ajan, sillä meidän perheestä kukaan ei lopulta säästynyt sairastumiselta. Tytölle nousi korkea kuume muutama päivä sitten, vasta tänään lämpö vähän laski alaspäin.Olin suunnitellut meille paljon kivaa tekemistä ja tottakai hetkellisesti harmitti, että ei yksikään niistä toteutunut.

En kuitenkaan jäänyt suremaan sen enempää huonoa tuuriamme, vaan päätin tehdä pieniä kivoja asioita täällä tilanteen rauhoituttua. Meillä oli kuitenkin ihan leppoista ja mukavaa kaikesta huolimatta. Autoin äitiäni tavaroiden pakkaamisessa eilen ja tänään, sekä näin ystävääni lasten päiväuniaikana. Ilmat suosivat aika hyvin juhannuksena, vähän jälkeenpäin huvitti viettää se sisätiloissa sairastaessa.

Viimeiset hetket tällä, huomenna taas pakkaillaan tavaroita kotiin lähtöä varten. Olisimmepa kaikki hyvässä kunnossa junamatkalla, todella toivon sitä.

Olivian 9kk ensimmäinen sana ja kuulumiset

Aika on kulunut hurjaa vauhtia ja en ole ehtinyt kirjoittamaan blogia yhtään tässä välissä. Meillä on ollut kaksi reissua peräjälkeen, toisessa olemme parhaillaan. Viime viikonloppuna vietettiin miehen serkun häitä maalaismaisemissa, meillä oli vuokramökki tuona aikana ja jostain syystä unohdin kokonaan taltioida tunnelmia sieltä.. No, nyt on kamera täällä Pohjanmaan reissussa ja tulossa on siis kuvia kyllä sitten paremmalla onnella..

Olivian ensimmäinen sana tuli ihan yllättäen, aika tarkalleen 9kk päivänä.. "ÄITI" oli sana, joka toistui kahdesti ja sai sydämen pakahtumaan tottakai onnesta. 

Olemme siis käymässä äitini luona ja koska hän muuttaa uuteen asuntoon tämän kuun lopussa, niin olen tottakai auttanut parhaani mukaan pakkaamisessa. Kaappien kätköistä löytyy kaikkea hienoa, kuten vanhoja ystäväkirjoja ja kuvia ala-aste ajoilta. Lisäksi pakkasin juuri itseni päiväkodissa tekemän piirrustuksen, josta kuva tässä.. 

Minulla oli hieman epäonnea matkassa viikonlopun häiden jälkeen, sillä sain kamalan kurkkukivun ja nieleminen oli tuskallista pari päivää. Tullessamme tänne päätin suunnata junalta suoraan terveysasemalle ja kaikkien kokeiden jälkeen totesivat minun sairastuneen kuumeettomaan angiinaan. Täällä on nyt kuitenkin penisiliinilääke tehonnut ja kurkkukipu onkin enään vain muisto. Tästä yli päässeenä aion nauttia juhannuksesta iloisin mielin vaihteeksi kaupunkiympäristössä. Tottakai toivon myös, etteivät lapset sairastu jälkeenpäin tuohon kamalaan tautiin! :/

Huomasin muuten tänään, että aika tasan vuosi sitten päivitin kuvia täältä Pietarsaaresta tähän malliin..

Täällä on koko keskusta aivan sekaisin uusien liiketilojen/asuntojen rakentamisen vuoksi. Uusia teitä ja taloja tuntuu nousevan jokaisella vierailulla lisää  ja lisää. Viimeksi kävimme täällä jouluna, ensi kerran sitten onkin jo äidilläni uusi osoite. Tuntuuhan se vähän kummalliselta, sillä minäkin olen tässä vanhassa talossa asunut aikoinani päiväkodin, ala-asteen ja ylä-asteen läpi. Toisaalta uudet tuulet voivat virkistää jokaista. 

Toivotan kaikille mahtavaa juhannusta, tästä se kesä vasta alkaa! :)

Tässä lounas tältä päivältä..