Meidän Olivia on oppinut lyhyessä ajassa paljon uusia asioita ja välillä päivittelenkin ajan kulua ihmeissäni. Pari viikkoa sitten kirjoitin, kuinka hän sanoi ensimmäisen sanansa ja parissa viikossa on oppinut myös kävelemään tukea vasten, ihan ykskaks tuosta vain.
Meillä syödään soseiden ohella myös sormiruokaa, banaani on ehdoton ykkönen bataatin lisäksi. Sanoja yrittää harjoitella ja edelleen kaikista hauskimpana pitää oman veljensä touhuja. Kivointa on syödä veljen varpaita, kun hän istuu sohvalla.
Päiväunia ottaa päivässä kolmet, ensimmäiset heti aamusta, pisimmät yhdeltätoista veljensä kanssa ja viimeiset iltapäivästä. Yöunille menee viimeistään puoli seitsemän ja herää joka aaamu aika tarkalleen kuudelta. Yöt nukkuu heräämättä omassa sängyssä lastenhuoneessa, on nukkunut jo nelikuisesta asti.
Olivia ryömii, konttaa, välillä vetää mukanaan toista jalkaansa koukussa. Voin jättää hänet olohuoneeseen ilman, että tarvitsee juosta jatkuvasti perässä. Hän on rauhallinen luonteeltaan, tasainen ja viihtyy mainiosti yksinkin.
Päiväunille nukahtaa useimiten itsekseen, iltaisin haluaa silittelyä. Välillä vierastaa, useimmiten miespuolisia ihmisiä. Lapsista pitää todella paljon, ei pelkää kovia ääniä paitsi pölynimuria ja olenkin tottunut kantamaan häntä kantorepussa aina imuroidessani.
Hän ei hekota jatkuvasti ääneen, yleensä hymyilee vienosti takaisin. Hän rakastaa piiloleikkejä ja sitä kun pää nousee esiin sohvan takaa yllättäen. Silloin hän hekottaa kuuluvasti.
Olivia leikkisi mieluiten kaikilla kipoilla ja kupeille, tai veljensä leluilla. Välillä omat vauvalelut ovat tylsiä ja silloin yleensä kaivan kaapista purkit ja purnukat tutkittavaksi.
Sellainen hän on, kohta kymmenen kuukautta vanha ihanuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.