Joulunajan tunnelmaa vuosi sitten

Se tärkein mekko ja nimijuhlien suunnittelua

..Ja tässä kokonaisuudessaan neidin nimijuhla-asua.. <3

Pojan juhla-asuun kuuluu kauluspaita, rusetti ja harmaat housut..

  Juhlien värit ovat murrettu vaaleanpunainen ja minttu. Lisäilen kuvia sitä mukaan, kun suunnitelmat selkiytyvät lopullisesti.

Näitä pitsinauhoja ja silkkinauhoja ostin tuunaillakseni hieman mehupulloja ja kynttiläkippoja.. Näyttääkö aivan hölmöltä?

Mukavaa viikonloppua! 

Ne ensimmäiset helmet

Vauva sai vaariltaan elämänsä ensimmäisen helmikaulakorun. Pienen tytön ihka ensimmäiset helmet. <3

Vilaus tähän päivään (kuvia)

Poika lähti sunnuntaina mummon kanssa maalle ja tulee vasta viikonloppuna.Vähän alkaa jo olla ikävä, vaikka ääntä täällä pitää senkin edestä tuo pieni vatsavaivainen tyttäreni. Reppana, ehkä pian jo helpottaa. Tuolla hän nukkuu uniaan neljättä tuntia. Vähän on tainnut väsyttää elämän meno. :)

Tässä hieman päivää tähän asti..


Aamulla katselin uutisia ja join kupin minttukahvia. Lisäksi aamu piti sisällään vähän pyykinpesua ja imurointia. Imurointi on muuten aika taianomainen keino saada meidän vauva nukahtamaan!

Testiin pääsi uusi meikkivoide, jonka olisi tarkoitus kosteuttaa syyskuivaa ihoa.. Clinique on tällä hetkellä ainoa hyväksi havaittu merkki, joka ei ärsytä atooppista ihoani.

Jossain välissä suunnattiin bussipysäkille ja Ikeaan. Kävin ostamassa pari kasvia kotiin.

Illaksi ostin vähän herkkuja, tänään on lenkkivapaa päivä. ;)

Sytytän pian ulkolyhtyyn kynttilän palamaan ja pari olohuoneen pöydälle. Odotan kasilta alkavaa Maria Veitolan ohjelmaa, sitä ennen on vielä siivottava eteisen kaappi ja pestävä pari koneellista pyykkiä. Perus arkea. ;)

Newbietä neidille

Löysin parilla eurolla hyväkuntoisia kirppislöytöjä neidille. En malta odottaa, että pääsen pukemaan näitä pikkumurulle.. Mekko maksoi kolme euroa ja muut noin euron kappaleelta. Kengät ovat zaran ja maksoin niistä neljä euroa. Aika hyviä löytöjä, eikö?

 

Anna siipiesi kantaa

 
 Välillä sitä pysähtyy pohtimaan omaa vanhemmuuttaan ja niitä periaatteita, joilla omia lapsiaan kasvattaa.

Minä olen aina tiennyt haluavani lapsia, lapsenakin se oli minulle selvä asia. Halusin joskus viisivuotiaana päiväkirjan mukaan kaksi lasta, perheauton ja koiran. Tiedän, että tylsältä kuullostaa ja jos olisin kysynyt tulevaisuuteni suuntaa teini-ikäiseltä itseltäni, niin olisin luultavasti ennustanut toista.

Lukuisia kertoja valitsin monen mielestä asiat väärin perustein, en luottanut järkeen vaan toimin sydämellä. Äitini kehotti luottamaan omiin vaistoihin ja isäni kannusti toimimaan järjen kautta.

Muutin pois kotoa toiseen kaupunkiin lukioon ollessani kuusitoista. Sen jälkeen palasin vielä kerran takaisin lähtöpisteeseen, kunnes lopulta ymmärsin paikkani olevan ihan muualla. Monta kaupunkia ja parisenkymmentä kämppäkaveria ehti vaihtua, kunnes yhdeksäntoistavuotiaana eksyin (olin jo viittä vaille muuttamassa Tampereelle teatteriopintojen perässä) Helsingin kallioon, ummikkona ja hieman nuorena hölmönä. Kämppäkaveriksi valikoitui sattuman kautta ihminen, joka nyt kymmennen vuotta myöhemmin on elämäni tärkeimpiä ihmisiä ja eskoiseni kummitäti. Niin siinä voi käydä, kun ottaa riskin. Joskus vanhempienkin on vain uskottava siihen, että lapsen siivet kantavat ja hän osaa lopulta värittää itse oman tarinansa. Joskus käy hyvinkin.

Miten minä neuvon omaa lastani, kun sen aika koittaa? Luotanko silloin siihen, että kyllä maailmalla pärjää? Olenko saanut taottua heille kaikki ne tärkeät opit, joilla on oikeasti merkitystä? 

Kunnioita muita, arvosta jokaisen ihmisen tapaa olla, muista käytöstavat ja usko siihen, että osaat ja olet hyvä omana itsenäsi.
Nyt kun katson tuota helmikuussa kolmevuotta täyttävää huliviliä, tiedän hänen pärjäävän. Tiedän myös, että vaikka tuo kuusiviikoinen pikkumuru on vielä hyvin pieni, koittaa vielä aika kun äidin syli vaihtuu ensiaskeliin ja siitäkin minä vielä iloitsen. Maailma on avoinna ja unelmilla ei ole rajaa. 

Äidin syliin saa aina tulla.

              Silmäsi suostutan näkemään
              huuliltasi haen sydämen salat julki.
              Sivelen sormiisi ihmisen kaipuun
              sylisi pienen hyväksi tulla.
              Jalkasi joudutan astumaan
              oman tiesi askelmia.
              Kun olemme valmiit, sinä ymmärrät
              aukaiset oven ja kuljet maailmaan.
                     -Eija Partanen-