Meidän arjessamme on tapahtunut lähiaikoina kasvupyrähdys jos toinenkin, mutta isoin juttu on ollut pojan aikaistettu siirtyminen isojen puolelle päiväkodissa. En osannut kuvitella edes, kuinka haikealta tuntuu tyhjentää vanha lokero pienten puolelta ja nähdä innostunut jännitys lapsen kasvoilla päiväkotiaamuna.
Juurihan minä ostin pojalle tuon punaisen haalarin, jolla hän ensimmäisenä päivänä asteli päiväkotiin päälle puolitoistavuotiaana. Aika on ihanaa, kun se kuluu ja näkee lasten kehittyvän. Aina on silti myös mukana se pieni luopumisen tuska ja tieto siitä, että lapsuuskin loppuu joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.