Tiedättekö miten ihanaa on kävellä ystävän kanssa päämäärättömästi ja vain jutella asioista? Tänään sain nauttia ystävyydestä ja auringosta Helsingissä. Kävimme kauppatorilla ja kävelimme ympäriinsä, kerran lounaalla ja vähän kahvilla.
Minulle läheinen ihminen joutui sairaalaan jokin aika sitten ja tottakai säikähdin. Onneksi kaikki on jo paremmin, mutta se kokemus vähän ravisteli. Pitäisi muistaa tehdä niitä asioita, joista nauttii ja haalia ympärilleen tärkeitä ihmisiä. Täytyisi myös muistaa olla ystävyyden ja luottamuksen arvoinen itsekin. Joskus on hyvä vähän pysähtyä, eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.