Atopia ja tasapainoinen arki

Atoopikon arki saattaa olla toisinaan aikamoista rasvoilla läträämista ja sopivien keinojen  löytymiseen voi mennä aikaa. Olen aiemminkin kirjoittanut atopiasta, itselläni se paheni vasta ensimmäistä lasta odottaessa.

Sokeri, valvominen, stressi ja vähäinen veden juonti ovat pahimpia omalle iholleni. Ruokavalioni sisältää paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Ihoni menee nopeasti huonoon kuntoon myös talvipakkasilla, kun lämpötilan vaihtelu on suurta. Lisäksi en voi ihoni vuoksi koskaan herkutella ylettömästi vaalealla leivällä, tai karkeilla. Kaikki kostautuu.

Kotona joudun käyttämään kertakäyttökäsineitä, kun läträän veden kanssa ja hoidan kotitöitä. Mies osaa jo ostaa niitä kaupasta pyytämättä, sillä ilman niitä käteni olisivat jatkuvasti haavoilla ja kuivat.
Tiedän, että ulkopuolisen mielestä kuullostaa kamalalta ja sitä se oikeasti on minustakin toisinaan. Olen silti tottunut siihen, että atopia on välillä poissa ja välillä pahana. Minä kuitenkin olen saanut tuon pahimman vaiheen kukistettua oikenlaisilla tavoilla ja löytyy minulta pari toimivaksi koettua rasvaakin.

Koen ajoittain atopiani hyvin raskaaksi. Kyyneleitä on vuodatettu pahimpina aikoina vuolaastikkin, mutta kun se itkeminen vielä pahentaa silmänalusatopiaa niin ei siinä muu auta kuin lakata itkemästä. Joskus näytän ihan lumiukolta perusteellisen rasvauksen jälkeen, mutta lasta se ainakin huvittaa ja hyvä niin. ;)

Maailmassa on paljon pahempiakin murheita ja sairauksia, kuin tämä. Se ei kuitenkaan ole jatkuvaa ja kesällä iho on aina parempi. Atopia on myös osa minua ja olen sen hyväksynyt.