Tänään tytön kolmekuukautisneuvolassa piti palauttaa kysely arjen voimavaroista. Kyselyn tekemisen ohella aloin pohtia vähän itseäni, kuka minä oikeastaan olen juuri nyt?
Oma äidin roolini on tottakai suuressa osassa arkea, mutta olenhan minä vähän muutakin. Äitiys ja parisuhde on muokannut minua paljon, mutta jotain minussa myös on sellaista, joka varmasti seuraa minua loppuun asti.
Olen aina ollut vähän leikkimielinen, osaan katsoa asioita toisinaan ruusunpunaisten lasien läpi. Kaikki ei ole niin vakavaa aina.
Lisäksi olen aina pitänyt ihmisistä, minun on helppo tutustua uusiin tyyppeihin ja jutella arkisia asioita naapurin mummojen kanssa. Muutama uusi kaveri on tavattu lastenhoitohuoneessakin.
Mielestäni minulla on aika hyvä tunneäly, en pyri loukkaamaan muita sanoillani. Haluan auttaa ja olla kiva.
Vuosi vaihtuu taas kohta ja ajattelinkin satsata jatkossa enemmän itseeni. Ihan itsekkäästi ajatella vähän sitä mitä minä tarvitsen ja haluan. Eikö se olisi hyvä päätös vuodelle 2016?
Aion myös antaa aikaa läheisilleni enemmän, olla läsnä enemmän ja kuunnella tarkemmin. Siinäpä se.
Kesä on kyllä parasta aikaa. ;)
VastaaPoista