Melkein harmittaa, etten löytänyt tähän mukaan kuvaa älyttömistä korkkiruuvikiharoistani lapsuudesta. Minulla on on elämäni aikana ollut miljoona ja yksi hiuskriisiä, ensimmäiset kesätyörahat menivät kutakuinkin hiusten suoristustyöhön kampaajalle. Olen tosissani istunut kampaamossa suoristuttamassa kutrejani. Ei auttanut, sen voin kertoa.
Perin luonnonkiharat äidiltäni, joka kuulema on käynyt aikoinaan saman viharakkaus-suhteen läpi omien hiustensa kanssa. Olen tehnyt lapsena myös hiusmallin töitä, kun kiharat olivat vielä todella hyvässä kunnossa. Jossain vaiheessa löysin suoristusraudan, joka ei tehnyt alkuunkaan hyvää kiharoille. Nyt käytän sitä maltillisemmin, enkä suinkaan joka aamu. Välillä kuljen sisällä pipo päässä suihkun jälkeen, halpa suoristuskeino ja lasta naurattaa kun äiti luulee olevansa ulkona.
Omistan läjäpäin öljyjä, hoitoja ja suihkeita. Joskus hieron kookosöljyä latvoihin, tai laitan saunaan mennessä hiusnaamion päähän pyyhkeen alle. En osaa pitää hiuksiani myöskään auki, joskus se oli suuri ongelma kaikille muille kuin minulle. Tavoittelin sileitä hiuksia ja teini-iässä raivostutti joka aamu herätä peikon näköisenä. Nyt olen jo tottunut siihen, että pienellä työllä kiharat ojentuvat kyllä vaadittavaan ryhtiinsä.
Onko täällä muita luonnonkiharoiden omistajia?
Tällä kertaa minulla on testissä suihke, joka ainakin hetkellisesti onnistui pehmittämään sortuvia.
TESTISSÄ NYT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.