Tästä elämässä on kyse

Välillä elämässä tapahtuu samanaikaisesti ihan liikaa juttuja ja helposti unohtaa olla kiitollinen niistä asioista jotka ovat hyvin. Olen viimepäivinä huomannut liiankin usein pinnani kiristyvän, pääni takovan ja ärsytyksen nousevan pienistä asioista. Tänään, kun yritin saada valmiiksi opiskeluraporttia, koneeni sammui kesken kaiken ja sekosi. Voin kertoa, että otti päähän ja suututti.
Lisäksi olen viimepäivinä ollut väsynyt ja tiuskinut pienistä asioista, unohtanut hymyillä, unohtanut syödä ja kärsinyt verensokerin laskusta ja taas on ottannut päähän. Kaiken karmeuden on kruunannut turha huoli kaikesta, jostain kumman syystä.

Hain pojan päiväkodista ja hoitaja kertoi päivän menneen parhaiten koko viikkoon. Huolehdin sittenkin turhaan. Kotona katselimme yhdessä pikku kakkosta, teimme peitoista majan, luimme kirjoja ja kikattelimme. Sitten kävimme katsomassa hevosia talleilla, koska ajattelin hänen niistä pitävän. Minun poika, rakas.

Ilman lasta en ehkä olisi ymmärtänyt pysähtyä tänään, näyttää kiireelle punaista. Päätin, että viimeistään nyt on älyttävä puhaltaa stressi poikki ja olla armollinen itselleen. Minä en ainakaan halua olla se kiukkuinen akka.

Aina on niitä ihmisiä, jotka eivät minusta tai sinusta pidä, aina on niitä joiden mielestä teemme kaiken väärin, aina on asioita joille vain ei voi mitään vaikka haluaisi. 

En missään nimessä tarkoita, että asiat olisi jätettävä "lojumaan" ja kaikki pitäisi tehdä jatkossa laiskasti, ei. Täytyy vain ymmärtää, että kaikkeen ei tarvitse riittää, kelpaa kun muistaa mikä elämässä on tärkeintä. Rakkaus ja sen osoittaminen, kiitollisuus.