Tämä viikko on ollut aikamoinen ja vaikka olen juossut pää kolmantena jalkana joka paikkaan, en ole lopulta saanut paljonkaan aikaiseksi ja ehkä juuri tuosta syystä. Tulin hetki sitten laulujutuistani kotiin ja huomenna on taas aikainen herätys, mikäli aiempia aamuja uskominen.. Poika on herännyt joka aamu viiden jälkeen isänsä lähtiessä töihin. Tietenkin olen joka ilta valvonut myöhempään kuin piti ja väsyneenä hortollut jokaisena päivänä ja mitään en ole oikein kunnolla aikaan saanut. Huomenna on luojan kiitos perjantai (USKOMATONTA!)ja olen enemmän, kuin onnessani vaikka opiskeluhommia on muille jakaa. Huomenna olen skarppina ja energiaa täynnä, uskokaa vain. Lauantaina luvassa kahdet hyvin erilaiset juhlat, joita odotan innolla. Meille kuuluu muuten oikein hyvää, päiväkodissa viihdytään ja alkava uhma näkyy arjessa kiukutteluna vielä ihan siedettävissä rajoissa. Eilen A sanoi ensimmäisen kolmen sanan lauseensa, tai oikeastaan niitä tuli kaksi. Voi ylpeyttä! On aivan mahtavaa, kun voi kysyä toiselta päivän kuulumisia ja hän vastaa sanoilla. <3 Meillä ei muuten tällä hetkellä leikitä oikeastaan muilla, kuin autoilla. Meillä on nyt kova into kaikkiin autoihin, poliisiautot, paloautot, rekat... Ulkonakaan ei päästä metriä edemmäs kotiovesta, kun täytyy jäädä kyttäämään naapurin autoa. Voin kertoa, että menee hetki lähdössä.. ;)
Meillä kasvaa poika, kasvaako teillä? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.