Olen viikon aikana tavannut pari tärkeää ystävääni, tänään heistä toisen Helsingissä. Olen hyvin onnekas, että elämässäni on muutama aito ja lämmin ihminen, jonka kanssa jakaa asioita puolin ja toisin.
Ystävyys on myös kerran pettänyt minut, mutta enää se ei tunnu pahalta. Ehkä minä vain olin liian sokea.
Täytyy silti myöntää, että en minäkään ole aina pitänyt yhteyttä jokaiseen kaveriini säännöllisesti. Välillä elämässä tulee aikoja, ettei vain tule pidettyä yhteyttä ja onhan se kurjaa. Itse kuitenkin ajattelen, että tilanne on väliaikainen ja suhteet taas lämpenevät kyllä jos niin on tarkoitus. Myönnän silti, että osasyyllinen olen itsekin ja ehkä sitä aikaa saa järjestettyä jos vain oikeasti haluaa?
Lapsen myötä olen saanut myös pari hyvää kaveria, joiden kanssa puhua paljon muustakin kuin lapsista. Lisäksi pidän tärkeänä, etteivät kasvatusperiatteemme eroa radikaalisti toisistaan.
Sosiaalisena tyyppinä tutustun helposti ihmisiin ja poika näyttää tulleen täsä myös äitiinsä.
Kaikella on aikansa ja ehkä nyt olisikin aika virkistää niitä taka-alalle jääneitä suhteita?
Lämmintä viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.