| Pulla rekvisiittaa.. ;) |
No, meille syntyi pieni punatukkainen poika, joka vatsavaivojen vuoksi valvotti meitä ensimmäiset kolme kuukautta. Meillä oli apuna vain yksi mummo ja työkuvioiden vuoksi sekin apu harvoin. Näytin bandakarhulta tummine silmänalusineni ja olin aivan lopussa, kunnes eräänä päivänä vauva lakkasi jatkuvan itkemisen. Totesimme lapsen tulon perheeseen olleen, kuin rätti vasten kasvoja ja kaikella rakkaudella elämän kääntyneen ylösalaisin.
Olin ostanut kaapin täyteen kivoja pikku vaatteita ja uudet vaunut odottivat eteisessä. Ensimmäinen vaunulenkki päättyi lapsen koliikkihuudon vuoksi rappukäytävään. Elämä muuttui lapsen tulon myötä ja minusta karisi viimeisetkin pikkulikan elkeet.
| 2kk |
Otan pojan välillä mukaan, kun näen ystäviä. En kuitenkaan tee niin joka kerta, sillä minä vaalin myös omaa aikaa ilman häntä.
Mummon työkuvioiden järjestyttyä poika lähti pariksi tunniksi hoitoon. Mummola onneksi sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kotoamme, joten kulkeminen sinne sujuu näppärästi.
Nakkasin peiton sohvalle ja luin hetken lehteä rauhassa. Mies heräili yövuoron jälkeisiltä uniltaan ja laittoi uuniin vähän rennompaa ruokaa..
Mainio laatuhetki järjestetty!
Vauvan itkuisuus on rankkaa ja varmasti etenkin jos öisin valvottaa :( Mutta ihana et se on teillä taaksejäänyttä :)
VastaaPoistaMeillä myös itketään kovasti, tällä viikolla aloitin laktoosittoman ruokavalion ja ens viikolla mennään vauvan vyöhyketerapiaan. Toivotaan et näistä olis apua. Ps. Poju tänään 6 vk ja 2 päivää :D
Kyllä se otti koville, kun itseä väsytti ja mikään ei meinannut auttaa toisen vatsakipuihin. Ajateltiin myös silloin vyöhyketerapiaa, kun oli niin kipeä. Meillä loppui aika tasan, kun poika täytti 3kk, joten parempaan varmasti teilläkin menee usko pois. Toivotaan, että ruokavalion muutos auttaisi myös. Tsemppiä!
Poista