tiistai 3. kesäkuuta 2014

Laatuaikaa


  Odotusaikana olin varma, että pystyn hoitamaan oppariopinnot, harjoittelut ja vauvan läppäri kädessä ja lapsi toisessa. Erehdyin yllättäen.. Olin unelmoinut, että vauva nukkuisi sohvalla samalla, kun kasvonaamio päässä kirjoittaisin koulutehtävää puhtaaksi. Lähes juurikin näin.. Erehdyin siinäkin.

Pulla rekvisiittaa.. ;)


No, meille syntyi pieni punatukkainen poika, joka vatsavaivojen vuoksi valvotti meitä ensimmäiset kolme kuukautta. Meillä oli apuna vain yksi mummo ja työkuvioiden vuoksi sekin apu harvoin. Näytin bandakarhulta tummine silmänalusineni ja olin aivan lopussa, kunnes eräänä päivänä vauva lakkasi jatkuvan itkemisen. Totesimme lapsen tulon perheeseen olleen, kuin rätti vasten kasvoja ja kaikella rakkaudella elämän kääntyneen ylösalaisin.

Olin ostanut kaapin täyteen kivoja pikku vaatteita ja uudet vaunut odottivat eteisessä. Ensimmäinen vaunulenkki päättyi lapsen koliikkihuudon vuoksi rappukäytävään. Elämä muuttui lapsen tulon myötä ja minusta karisi viimeisetkin pikkulikan elkeet.


2kk

 Omaa aikaa saan kyllä tarvittaessa. osaamme molemmat järjestää aika hyvin toiselle aikaa, kun toinen sitä tarvitsee, mutta yhteistä laatuaikaa on vaikeampi järjestää hoitoavun vuoksi. Omat vanhempani asuvat Pohjanmaalla ja sen vuoksi apu sieltä on kaukana. Pohjanmaalla käydään harvoin, pari kertaa vuodessa.

Poika on jo 1v4kk ja hänestä on tullut oikein seurallinen. Minusta on mukava olla hänen kanssaan ja hän pitää paljon muista lapsista, eikä arastele vieraitakaan tilanteita liikaa. Otamme pojan usein mukaan menoihimme, sekä viihdymme mainiosti perheenä yhdessä.

Otan pojan välillä mukaan, kun näen ystäviä. En kuitenkaan tee niin joka kerta, sillä minä vaalin myös omaa aikaa ilman häntä.


Mummon työkuvioiden järjestyttyä poika lähti pariksi tunniksi hoitoon. Mummola onneksi sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kotoamme, joten kulkeminen sinne sujuu näppärästi.
 


Nakkasin peiton sohvalle ja luin hetken lehteä rauhassa. Mies heräili yövuoron jälkeisiltä uniltaan ja laittoi uuniin vähän rennompaa ruokaa..

Mainio laatuhetki järjestetty!






2 kommenttia:

  1. Vauvan itkuisuus on rankkaa ja varmasti etenkin jos öisin valvottaa :( Mutta ihana et se on teillä taaksejäänyttä :)

    Meillä myös itketään kovasti, tällä viikolla aloitin laktoosittoman ruokavalion ja ens viikolla mennään vauvan vyöhyketerapiaan. Toivotaan et näistä olis apua. Ps. Poju tänään 6 vk ja 2 päivää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se otti koville, kun itseä väsytti ja mikään ei meinannut auttaa toisen vatsakipuihin. Ajateltiin myös silloin vyöhyketerapiaa, kun oli niin kipeä. Meillä loppui aika tasan, kun poika täytti 3kk, joten parempaan varmasti teilläkin menee usko pois. Toivotaan, että ruokavalion muutos auttaisi myös. Tsemppiä!

      Poista

Kiitos kommentistasi.