torstai 21. tammikuuta 2016

Meidän lopullinen lapsiluku



Olen pienestä asti toivonut omia lapsia ja olemme olleet onnekkaita, että meille on syntynyt nämä kaksi.

Minä olen aina ajatellut lapsien lukumääräksi kahta, mies kolmea. Uskon, että omien sisaruksiemme määrällä on ollut vaikutusta. Minulla on yksi veli, miehellä kolme.


Päädyin juttelemaan aiheesta eilen anoppini kanssa. Hänellä on neljä poikaa ja elämä oli pitkään täynnä pieniä lapsia ja huolenpitoa. Pienillä ikäeroilla työtä oli aamusta iltaan.

Tottakai lapset ovat ihania ja omiaan rakastaa aivan valtavan paljon. Mutta..

En ole varma kolmesta lapsesta. Tällä hetkellä kaksi tuntuu sopivalta. Olen ehkä itsekäs, kun haluan joskus olla tilanteessa, ettei joku roiku koko ajan kiinni lahkeessa. Haluan nukkua pitkään aamulla ja lukea lehden rauhassa. Haluan paljon sellaisia asioita, joiden aika ei ole vielä ja sen tien olen valinnut. Mutta kolme...

Onko muita, joiden mielestä lapsiluku on täynnä tällä hetkellä ainakin?

 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kolmen vuoden kriisi





Kolmen vuoden kriisi, äidillä. Käsittämätöntä kuinka paljon tuo ensimmäinen lapsi on opettanut elämästä. Lämmin kaakao pulkkapäivän jälkeen, punaiset posket ja äidin syli. Kaikkien raivokohtauksienkin (kuuluu ikään joo) jälkeen olen onnellinen tuosta pojasta, kiitollinen ja vähän haikealla mielellä. 

Kohta kolmevuotias. <3



Melkein meidän pihasta alkaa suuri maailma: Metsä pilven korkuinen, lampi meren laajuinen. Pihapolku koivikossa pian häipyy kadoksiin. Kaarnavene lammikossa kelluu näkymättömiin. Outo suuri maailma on heti portin takana.