Muutimme tähän nykyiseen kotiimme pojan ollessa seitsenkuinen. Tämä on siis meille kolmelle jo toinen ja tulevalle tyttärellemme ensimmäinen.
Kotimme sijaitsee turvallisella alueella, lähellä on koulut ja päiväkodit, sekä lähimmälle kauppakeskukselle lyhyt matka.
Arvostan lähellä olevaa luontoa ja sitä, että isovanhemmat asuvat vain muutaman kilometrin päässä.
Olen omakotitalon tyttö, kasvanut isossa talossa pienellä paikkakunnalla. Aamuisin kerrostalon rappusissa vierähtää tovi jos toinenkin haaveilevan kaksivuotiaan kanssa. Olen kuitenkin iloinen, että asumme juuri tässä kodissa, juuri nyt.
Tänään oli pelätty ylimääräinen ultra lastenklinikalla. Minua jännitti koko viime yön ja nukuin katkonaisesti. Onneksi saimme kuitenkin hyviä uutisia, vaikka lääkärin ilmeitä arvuutellessa olin aivan varma toisenlaisista uutisista. Mitään vakavaa eikä sydänvikaan viittaavaa löytynyt, joten onni oli puolellamme.
Elämäni kamalimmat päivät takana, eikä enää tarvitse olla huolesta kipeänä. Pieni kasvaa ja kehittyy oikein hyvin. Tänään uskalsin jo iloita ja ostin vauvalle pari pientä hankintaa.
Tästä eteenpäin yritän arvostaa entistäkin enemmän terveyttä ja sitä kaikkea hyvää jota elämässä tälläkin hetkellä jo on.
Tämä elämä on nyt viime aikoina pyörinyt enemmän vauvajuttujen ympärillä, mutta hyvä niin. Olen koko kevään ollut niin kiireinen opiskelu ja työkuvioiden kanssa, että nyt oli hyvä aika kääntyä vähän vauvaan päin enemmän.
Tiedättekö kuinka hyvältä tuntuu katsella talvikuvia ja hymähdellä mielessään alkavalle kesälle..? Todella hyvältä. ;)
Mikä voisi olla ihanampaa, kuin ajatus shortsikeleistä ja nurmikosta jalan alla? <3
Rakenneultrassa ei pystytty täysin katsomaan sydämen oikeaa rakennetta vauvan huonon asennon takia. Päällisin puolin kaikki oli todella hyvin ja perusasiat kunnossa, vastasi täysin viikkoja ja painoa oli kertynyt noin 370grammaa.
Lääkäri ultrasi vielä tänään sydäntä, mutta ultrakuvaan tuli jatkuvasti vauvan käden tms. aiheuttamia varjoja ja ultraaminen oli lähes mahdotonta siltä osin. Saimme varalta lähetteen lastenlinnan sydänyksikköön, jossa asiaan erikoistunut lääkäri vielä varmistaa kaiken olevan kunnossa. Sydän oli kuitenkin rakenteeltaan kehittynyt, eikä mitään isoa vikaa näyttänyt olevan ultrattaessa. Kuitenkin olen todella iloinen, että asiat varmistetaan, sillä huoli oli eilisen jälkeen tosi kova. Toivotaan, ettei ole mitäään pientäkään vikaa sydämen osalta, vaan kaikki olisi kuten lääkäri uskoi, kunnossa.
...mutta jokatapauksessa meille on tulossa nyt todella suurella todennäköisyydellä TYTTÖ! <3
Huomenna koittaa vihdoin odotettu rakenneultra numero kaksi ja raskausviikkoja ihan kohta 22!
Kaikista tärkeintä on tietenkin, että kaikki on kehittynyt vauvalla kuten kuuluukin viikkoihin nähden. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö vähän jännittäisi mahdollinen sukupuolen näkyminen, tuleeko meille tyttö vai poika?
Olen varmaan aiemmin jossain yhteydessä maininnut kaveriporukkamme suuresta poikalapsimäärästä (meillä siis on kaikilla poikia, onko niitä nyt yhteensä 7, vai 8 en enää pysy laskuissa!) ja olisikin ihan sula mahdottomuus (?)jos meille tulisi tällä kertaa tyttö. Siltä se ainakin tuntuu. ;)
Toisesa pojassa on hyviä puolia, sillä Aleksiksen vaatteet menisivät seuraavalle tulokkaalle, ne vähäiset vauvanvaatteet ainakin. En oikeastaan osaa edes nähdä vauvaa, kuin poikana. hassua, mutta minulla on niin läheistä kokemusta pojan kasvattamisesta. :)
Ystävät toki povasivat esikoisestakin tyttöä, kun heidän mielestään en silloin olisi sopinut pojan äidiksi heidän mielikuvissaan. Olen toki tyttömäinen ja jos meille tyttö suotaisiin niin mekkomäärä olisi valtava, huh en ole varma uskallanko ajatella edes. ;)
Jokatapauksessa oli vauva kumpaa sukupuolta tahansa, toivon hänen olevan terve ja ihan varmasti rakastamme häntä ihan sellaisena kuin hän tähän maailmaan syntyy. Tyttö tai poika, molemmat ovat tervetulleita.
Jännittää silti, ihan kamalasti. <3
Annu
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti. (lainaus tuntemattoman kirjoittajan tekstistä)
Hei,
tulin juuri kotiin Jyväskylästä, jossa oli viho viimeinen seminaari ennen valmistumista amkista. Yön vietin hotellissa, kun siihen tarjoutui loistava tilaisuus ja matkan aikana ehdin tavata myös siellä asuvaa veljeäni. Matka oli onnistunut ja esitys meni hyvin, kaikki siis sujui loistavasti.
Enään kolme kontaktipäivää ja sitten vain odottelen aikaa, kun saan hakea tutkintotodistusta, mahtava fiilis! Kohta olen virallisesti tuottaja.. :)
Meillä on muuten rakenneultra tiistaina ja viikkojakin on kertynyt 21! <3 Vauva liikkuu jo paljon, potku näkyi ulospäinkin toissapäivänä. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, että meidän pojasta tulee isoveli.
Mahtavaa loppuviikkoa myös teille!
Annu
Aamun ensisäteet
saa ihosi hehkumaan
ja mä unohdun siihen kuvaan
voooo-ooo-ooo
Pitkän päivän jälkeen,
sulle valona koitan loistaa
Kun tuut uupuneena kotiin
uupuneena kotiin
Ja kun nousee päivä uus,
laulaa linnut pihapuus
Oot mun brand new ihanuus
Lisää liekkiä arinalle
uusi kappale tarinaamme
Pidetään tää freesinä
Pidetään tää freesinä
Brand new brand new ihanuus
Pidetään tää freesinä
(Jukka poika)
